'Olen jo tottunut siihen, että tämä saari on kotini maanpäällisen elämäni ajan', Maria jutteli hiljaisella äänellä ja katseli merelle, jonka yllä yksinäinen valkea lintu näytti kuin lepäävän ilmassa."
Maria Akselintytär vietiin Seilin saaren spitaalisiirtolaan, vaikka hän oli täysin terve. Juonittelijat olivat saaneet tahtonsa läpi.
Seiliin karkotetut eivät palanneet koskaan, ja Mariakin vei mukanaan laudat ruumisarkkuaan varten. Spitaalia (lepraa) kammoksuttiin, ja sairaiden yhteydet ulkomaailmaan katkaistiin. Saarelle vietiin myös mielenterveyspotilaita. He asuivat "puhtaiden" puolella, mutta kaikkia hoidokkeja kohdeltiin huonommin kuin eläimiä.
Kun Seilin kirkkoon palkataan uusi pappi, Antti-Pieti Koponen, Marian maailmaan alkaa tulvia valoa. Mies saarnaa aivan toisin kuin edeltäjänsä. Ennen pitkää selviää sekin, että Maria on terve. Hän olisi vapaa lähtemään, mutta hän tekee yllättävän ratkaisun.
Kirja perustuu tositapaukseen 1700-luvulta, mutta tarina on kuvitteellinen ja henkilöiden nimet ovat keksittyjä.

Sinikka Lehtiseltä on aiemmin julkaistu kirjat Syvyydellä on hopeahapset (1995) ja Kunnes varjot pakenevat (1999).

Kustantaja/jakelija: Päivä Osakeyhtiö