Kuten sadattuhannet muut suomalaiset, myös Heikki Palmu lähti perheensä kanssa ulkomaille töihin. Lähes koko 1990-luvun hän teki Etelä-Saksan suomalaisen papin töitä Münchenissä, Stuttgartissa ja Nürnbergissä. Näistä vuosistaan hän kertoo päiväkirjanomaisessa teoksessaan Panssariniitty (Suomen Lähetysseura 2008).

Työkausi Saksassa oli Palmun nuoruushaaveiden täyttymys, unelmatyö unelmapaikassa. Helppo se ei kuitenkaan ollut. Kielen ja kulttuurin vaihtaminen oli työlästä, ja vaativa elämäntilanne ja työpaineet johtivat vakavaan masennukseen ja uupumiseen.

”Panssariniittyä ensin kirjoitin ja sitten muokkasin kauan, monta vuotta, moneen kertaan. Sitä ei ollut helppoa tehdä, niin kuin seitsemän vuoden työkomennus Saksaan, Baijerin maakirkon papiksi ei sekään ollut helppo”, Palmu kertoo.

”Ne seitsemän vuotta olivat samanaikaisesti seitsemän laihaa ja lihavaa vuotta. Mukana oli – niin kuin uskon kirjassanikin olevan – sekä elämisen tuska että elämisen riemu. Pyrin olemaan rehellinen ja sanomaan suoraan sen, minkä näin ja koin. Omat ja yhteiset ilon ja voiman hetket, mutta myös epäonnistumisen ja uupumisen vaiheet. Samalla pyrin kuvaamaan myös yhteisöä, suomalaisia seurakuntia diasporassa, siellä vaeltavaa Jumalan kansaa.”

Heikki Palmu sai esikoiskirjastaan Harmaa päiväkirja (Ydin 1969) Eino Leinon palkinnon. Sittemmin hän on kirjoittanut kuusi romaania sekä useita pamfletteja, hartauskirjoja, kuunnelmia ja lehtikolumneja. Tällä hetkellä Palmu toimii Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän päätoimisena työnohjaajana.

Kustantaja/jakelija: Suomen Lähetysseura