Tämä kirja pyrkii olemaan eräänlainen poikkileikkaus yli 80-vuotiaan Maire Lehdon runsaista runokokoelmista, mutta joitakin alueita on jätety kokonaan pois, kuten evakkorunot ja tanka-tyyppiset runot.

Maire Lehdon runot eivät ole tehtyjä, vaan ne ovat syntyneet mitä erilaisemmista sielun maisemissa, niin onnessa kuin syvässä tuskassakin. Näin hän itse ilmaisee asian runossaan Myrskykannel:

"En osaa kirjoittaa autereista aurinkoisista hetkistä.
En osaa kuvailla onnen päivää,
kun myrsky tyyntyy ja laulut helkkää.
On päivä kirkas ja mieli hellä,
ei värähdä kielet kanteleen.
Vain tuskan tulessa laulun teen.
Vain myrskyn ulvonta, tuulen viima
saa soimaan kanteleen vaienneen."