Jumalan kuoleman julistajat ovat palanneet teologiaan ja kirkkoon. Vaikka on vaikea edes kuvitella, että Euroopan kärkevimmästä ateistista Friedrich Nietzschestä tulisi pappien esikuva, näin käy postmodernissa teologiassa. Nietzschen kuuluisin uskonnollinen teos - Antikristus - on saanut länsimaissa monia uusia seuraajia ja suoranaisia apostoleja.

Timo Eskolan uusi teos jatkaa siitä, mihin radikalismin teologiaa arvioinut Ateistit alttarilla päättyi. Rationalismin järkeisusko oli tuottanut myyteistä riisumisen ohjelman ja muuttanut uskon lähinnä eettisiksi ihanteiksi. 1960-luvulla astui kuitenkin jotain uutta esiin. Postmodernismin mukana suuret kertomukset kuolivat.

Nietzsche oli uuden suuntauksen suuri esikuva. Papit ja teologit alkoivat julistaa Jumalan hautajaisia. Kun tämä aate myöhemmin yhdistyi ranskalaiseen postmodernismiin ja Derridan filosofiaan, syntyi postmoderni teologia. Jumala on kuollut ja Jeesus on hänen profeettansa.

John Spong on aikamme nimekkäin postmodernin teologian tulkki. Spongin ajattelussa näkyvät kaikki suuntauksen keskeiset piirteet: persoonallisen Jumalan hylkääminen, kristinuskon kertomuksen kumoaminen sekä sovituksen ja anteeksiantamuksen syrjäyttäminen yli-ihmisen tieltä. Eskolan teos antaa historiallisen selityksen, miksi.

Teol.tri Timo Eskola toimii tutkijana Suomen teologisessa instituutissa sekä dosenttina Helsingin yliopistossa. Hän on aikaisemmin julkaissut kirjoja mm. Jeesuksesta, Paavalista ja Qumranin löydöistä.